Valitettavan usein käy niin että menestyselokuvien jatko-osat eivät sitten enää olekaan kovin kummoisia. Joskus ne ovat jopa niin huonoja että enää ei viitsi katsoa edes sitä alkuperäistä.

Jos elokuvalle tehdään jatko-osa vain koska halutaan hyödyntää alkuräisen taloudellista menestystä, se ei yleensä merkitse kovin nautinnollista katselukokemusta. Varsinkin jos tekijäkaarti on vaihtunut kokonaan, niin yleensä ne leffat kannattaa jättää väliin.

Onneksi löytyy myös poikkeuksia. Välillä elokuville on onniostuttu tekemään varsin hyviä jatkoja, jotka pärjäävät laadussa alkuperäiselle tai ovat jopa parempia. Jatko-osien onnistumiselle on paremmat mahdollisuudet silloin kun se jatkaa ensimmäisen elokuvan tarinaa, eikä vain toista sitä. Varsinkin elokuvatrilogioiden kohdalle usein ensimmäinen elokuva vasta nostattaa mielenkiinnon ja esittelee päähahmot, ja vasta jatko-osa tai kolmas leffa vie tarinan huippuunsa.

Tässä muutamia jatko-osia jotka ovat yllättäneet katsojat positiivisesti olemalla jopa alkuperäisiä leffoja parempia;

9Die Hard – Koston Enkeli

John McClane (Bruce Willis) oli ehtinyt jo päihittää pahikset pilvenpiirtäjässä ja lentoasemalla, kun hän saa vastaansa kostoa hautovan Simon Gruberin (Jeremy Irons) elokuvasarjan kolmannessa osassa. Tämä vuonna 1995 valmistunut elokuva on ehdottomasti Die Hard- leffasarjan paras osa, niin tarinaltaan kuin näyttelijäsuorituksiltaan. Elokuva sai tämän jälkeen vielä pari jatko-osaa jotka yrittivät ratsastaa ensimmäisten elokuvien menestyksellä toistelemalla tuttuja fraaseja. Niiden toteutus oli lähinnä nolo, ja aiheutti enemmän myötähäpeää kuin katselunautintoa.

Takaisin