On urheiluautoja, on superautoja, ja on sitten on hyperautoja…

Superautot erottaa urheiluautoista ylivoimaisen suorituskyvyn ansiosta. Hyperautot tarjoavat paitsi huikean suorituskyvyn, myös erikoista tekniikkaa ja ovat valmistusmäärältään niin harvinaisia, ettei niitä näe juuri muualla kuin museoissa ja julisteissa.

Ferrarin normaalit tuotantomallit voidaan laskea suorituskykynsä puolesta jo superautoiksi, joten kun Ferrari valmistaa erikoismallin, on se ehdottomasti hyperauto.

1962 Ferrari 250 GTO

Ferrarin ensimmäiseksi hyperautoksi voidaan nostaa vuonna 1962 esitelty Ferrari 250 GTO. Tämä 250 GT -sarjan täydellisin versio oli katuauto, joka saavutti menestystä myös kilpailuissa. Auton voimanlähteenä oli 3.0-litrainen V12, joka tuotti tehoa n. 300 hevosvoimaa, ja sen parina 5-vaihteinen manuaalivaihteisto.

Autoa valmistettiin ainoastaan 36 kappaletta, joten on selvää että Ferrari 250 GTO on yksi halutuimmista, ellei se keräilijöiden keskuudessa halutuin Ferrari-malli.

1984 Ferrari GTO

Vuonna 1984 esitelty Ferrari GTO, tai epävirallisesti 288 GTO, sisälsi kaikki hyperauton ainekset; legendaarinen nimi, Pininfarinan muotoilu, komposiittimateriaalien käyttö ja moottori, joka tuntui tarjoavan loputtomasti tehoa.

Ferrari GTO perustui lähtökohdiltaan 308 GTB -malliin. GTO-mallia ei tehty vain keräilykappaleeksi, vaan tarkoitus oli valmistaa riittävä määrä tuotantomalleja, jotta autolle saatiin hyväksyntä B-ryhmän kilpa-autoksi. Autoa oli tarkoitus valmistaa 200 kappaletta, mutta suuren kysynnän vuoksi valmistusmääräksi muodostui lopulta 272 autoa.

GTO:n 2.8-litrainen V8 oli varustettu kahdella IHI:n turboahtimella. Moottori tuotti tehoa 400 hevosvoimaa ja vääntöä 496 Nm. Auton huippunopeus oli riittävät 304 km/h. Ferrari GTO oli näin ensimmäinen tuotantoauto, jonka huippunopeus oli yli 300 km/h.

Ferrari valmisti myös viisi 288 GTO Evoluzione -mallia. Näissä autoissa oli uudelleenmuotoiltu kori ja moottorista irrotettiin selvästi enemmän tehoa, jopa 650 hevosvoimaa. Näillä tehoilla 940 kiloa painanut GTO Evoluzione saavutti huippunopeuden 362 km/h. Tiettävästi vain kolme Evoluzione-mallia on jäljellä, joista yksi Ferrarin museossa Maranellossa.

1987 Ferrari F40

Vuonna 1987 esiteltiin Ferrari F40 juhlistamaan merkin 40-vuotista taivalta. Auton muotoilusta vastasi Pininfarina ja kori oli valmistettu pääasiassa komposittimateriaaleista. Ferrari F40-mallia valmistettiin vuosina 1987-1992. Se oli aikanaan nopein, tehokkain ja kallein sarjatuotantomalli. Auton 2.9-litrainen, kahdella ahtimella ryyditetty V8 tuotti tehoa 478 hv. Auton huippunopeudeksi mitattiin testeissä 315-326 km/h.

Ferrari F40-mallia oli tarkoitus valmistaa 400 kappaletta, kaikki punaisia, mutta suuren kysynnän johdosta lopullinen valmistusmäärä nousi paljon suuremmaksi, 1311 autoon.

1995 Ferrari F50

Ferrari juhli viisikymppisiään pari vuotta etuajassa F1-henkisellä F50-mallilla. Ferrari F50 muistutti niin läheisesti Formula 1 -autoa, kuin katuautolle oli mahdollista. Autosta puuttuivat esimerkiksi ohjaustehostin, jarrutehostin ja ABS-jarrut.

Auton 4.7-litrainen V12 oli kehitelty F1-autossa käytetystä 3.5-litraisesta moottorista. Moottori tarjosi tehoa 520 hevosvoimaa ja vääntöä 470 Nm. Kiihdytys satasen vauhtiin onnistui alle neljässä sekunnissa ja huippunopeus oli 325 km/h.

Ferrari ilmoitti auton valmistusmääräksi 349 kappaletta, eli yksi auto vähemmän kuin mitä he uskoivat myyvänsä. Ferrari F50-mallin hinta vuonna 1995 oli 480 000 – 555 000 dollaria.

2002 Ferrari Enzo

Vuonna 2002 saapunut Ferrari Enzo kertoi jo nimellään olevansa jotain ainutlaatuista, olihan se yrityksen perustajan kaima. Auto oli selvästi lainannut aerodynamiikkaa F1-autosta. Myös ulkokuoren alta paljastui F1-tekniikkaa. Auto oli rakennettu käyttäen komposiittimateriaaleja, hiilikuitua ja alumiinia.

Moottorina oli 6.0-litrainen V12, joka tarjosi tehoa 660 hevosvoimaa. Moottorin jatkeena oli F1-vaihteisto. Myös jarrut oli lainattu formuloista. Brembon valmistamat hiilikuitujarrut (Carbon-Ceramic) huolehtivat tehokkaasta pysähtymisestä. Auton huippunopeus oli 350 km/h.

Ferrari Enzo -mallia valmistettiin 399 kappaletta.

2014 Ferrari LaFerrari

Formuloista lainattiin lisää tekniikaa LaFerrari-malliin. Autossa oli ensimmäistä kertaa käytössä HY-KERS -hybridijärjestelmä.

LaFerrarin 6.2-litrainen V12 tarjosi tehoa 800 hevosvoimaa. Sen parina oli vielä 163-hevosvoimainen sähkömoottori, jolloin hybridijärjestelmän yhteenlaskettu teho oli 963 hevosvoimaa. Vääntöä löytyi 900 Nm. LaFerrari kiihtyi 0-100 km/h alle kolmessa sekunnissa, 0-200 km/h alle seitsemässä sekunnissa ja 300 km/h saavutetaan 15 sekunnissa. huippunopeus oli +350 km/h.

Hybridijärjestelmä latasi akkuja kahdella tavalla. Jarrutuksissa ylimääräinen liike-energia otettiin talteen ja käytettiin akkujen lataamiseen. Lisäksi järjestelmä hyödynsi myös moottorin tuottaman väännön. Aina kun V12 tuotti enemmän vääntöä kuin mitä tarvittiin, esim. mutkissa, tämä ylimääräinen energia käytettiin akkujen lataamiseen. Näin reippaisiin kiihdytyksiin löytyi aina sopivasti lisäpotkua sähkömoottorin avulla.

Vuonna 2017 LaFerrari -mallista esiteltiin myös avomalli Aperta, joka vastasi teknisesti kovakattoista mallia.