Mitä suurempi on elimistön linolihappopitoisuus, sitä pienempi on sydän- ja verisuonisairauksiin sairastumisen riski. Tähän tulokseen tultiin laajassa, 13 eri maata ja lähes 70 000 tutkittavaa kattaneessa tutkimuksessa. Suomesta mukana olivat Sepelvaltimotaudin vaaratekijätutkimus (Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study) ja METSIM (Metabolic Syndrome in Men) -tutkimus Itä-Suomen yliopistosta.
Tutkittavat olivat tutkimusten alussa 49–77-vuotiaita. Tutkimusten seuranta-aikoina yhteensä 15198 tutkittavaa sairastui sydän- ja verisuonisairauteen. Tutkimuksessa havaittiin, että suuri elimistön linolihappopitoisuus oli yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonitautiin sairastumisen ja kuolleisuuden riskiin sekä pienempään aivoinfarktin riskiin.
Linolihappo on yleisin monityydyttymätön omega-6-sarjan rasvahappo. Omega-6-rasvahapolla on eri tutkimuksissa varsin johdonmukaisesti havaittu yhteys pienempään sydän- ja verisuonitautien riskiin. Näillä rasvahapoilla on lisäksi edullisia vaikutuksia esimerkiksi rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan.
Runsaan omega-6-monityydyttymättömien rasvahappojen saannin on epäilty lisäävän kroonisten sairauksien riskiä edistämällä muun muassa matala-asteista tulehdusta elimistössä. Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa ei kuitenkaan ole runsaankaan omega-6-rasvahappojen saannin havaittu lisäävän tulehdusreaktioita.
Tutkimuksen yhtenä suurena vahvuutena on se, että omega-6-rasvahapot määritettiin verestä tai rasvakudoksesta. Tällöin tutkittavien itsensä raportoimiin ruokavaliotietoihin liittyvät harhat, kuten muistamisvirheet, eivät vaikuta tuloksiin. Linolihapon saanti ruokavaliosta vaikuttaa merkittävästi elimistön linolihappopitoisuuteen. Linolihapon pääasiallisia lähteitä ruokavaliossa ovat kasviöljyt, kasvimargariinit, pähkinät ja siemenet.
